perjantai 26. lokakuuta 2012

Tasa-arvon henki/sielu.(Jämlikhetsanden)

Luen parhaillani kirjaa nimeltä Jämlikhetsanden, joka sisältää paljon asiaa tasa-arvosta näkökulmasta, joka ei ehkä juolahda mieleen päällimmäisenä. Kirjassa tarkastellaan muunmuassa millainen voima tasa-arvo on yhteiskunnassa. Kirja oli vuonna 2010 ehkä huomiota herättävin poliittinen kirja Englannissa. Alkuperäinen teoksen nimi on “The Spirit Level. Why more equal societies almost always do better”. Varmasti löytyy suomeksi käännettynäkin. Lyhyesti lainaten, suomeksi käännettynä jotakuinkin näin:

”On aina ollut niitä, jotka intuitiivisesti ymmärtävät, että epätasa-arvo on sosiaalisesti musertavaa. Haitat ja vahingot ovat osoittautuneet paljon suuremmiksi, kuin mitä ennen on arvioitu. Epätasa-arvo näyttää kohdistuvan ei pelkästään köyhiin, vaan rikkaatkin saavat maksaa korkean hinnan huonommalla terveydellä ja lyhemmällä
elinodotuksena. Siksi tasa-arvoiset yhteiskunnat melkein aina ovat parempia yhteiskuntia”...

”Yhteiskunnat, joilla on suuret palkkaerot, on myös korkeampi epäluottamus, epäluulo, huono terveys, epävarmuus omasta statuksestaan, väkivaltaa ja paljon muita stressiä aiheuttavia asioita”...”Epätasa-arvo hajottaa ja pirstoo. Myös pienillä eroilla näyttää olevan suuri merkitys”.

Miten sitten luottamus toisiamme kohtaan?
”Epätasa-arvo aiheuttaa ei täysin odottamatta vahvan sosiaalisen rajan. Ehkä siksi, että me kaikki olemme taipuvaisia käyttämään erilaisuutta elintason statusmittarina. Valitaan mielellään kavereita oman kaltaisista eikä paljon olla tekemisessä niiden kanssa, jotka on hyvin paljon rikkaampia tai köyhempiä, kuin itse olemme. Ja siksi, että olemme vähemmän tekemisissä muiden kanssa, tulee luottamuksen saavuttaminen näihin muihin yhä vaikeammaksi. Meidän asemamme sosiaalisessa hierarkiassa vaikuttaa siihen ketkä me
näemme kuuluvan omaan sisäpiiriryhmäämme ja ketkä sen ulkopuolelle.

Me ja Ne. Tämä vaikuttaa meidän kykyymme identifioida ja tuntea empatiaa toisia kohtaan. Se vaikuttaa myös diskriminoivalla tavalla esimerkiksi rasistisesti ja seksistisesti ja luo asennetta, joka saa meidät luulemaan olevamme oikeutettuja tällaiseen toimintaan toteamalla: Ne kerta kaikkiaan ei elä niin kuin me".    
On siis kyse oikeudenmukaisesta tulonjakopolitiikasta. Yksi vaihtoehto tässä voisi olla perustulo.


sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Euroopan unionista



Tässä joitain kiinnostavia sitaatteja EU:sta ja sen vaikutuksista kunnalliseen päätöksentekoon:

"Niin etteikö EU - asiat mukaan kuulu kuntapolitiikkaan?
Ulkoministeriön arkistosta löytyvästä neuvottelutavoitemuistiosta käy ilmi, että EU-liittymissopimukseen luvatut tulevat suurkunnat suunniteltiin sisäasiainministeriössä jo vuonna 1992. Sisäasiainministerinä toimi tuolloin Mauri Pekkarinen. Yhteiskunnan hävitys on käynnissä, toteaa Tommi Lievemaa."
Näin kirjoitti Sven-Olof Jakobsson Keskipohjanmaa -lehdessä (11.9.2011):
"Moni varmaan ihmettelee käynnissä olevaa kuntaliitoshysteriaa, ja ehkä myös tapaa, jolla päättäjämme kohtelevat meitä. Perustellen kuntaliitoksia taloustilanteen parantumisilla, jättävät he kertomatta, että Suomen EU-neuvotteluihin kuului velvoitteena suunnitella aluejakojärjestelmä, eli niin kutsuttu NUTS - jako, jonka viimeisiä vaiheita nyt toteutetaan.
Onko siis nykyisessä kuntien talousahdingossa kysymys EU:n aluehallinnon pakkototeuttamisesta? Eli, ovatko Suomen kuntataloudet tarkoituksella saatettu kestämättömään tilaan, koska kuntaliitokset eivät vapaaehtoisesti onnistu? Suurkunnista kun ei ole apua kuntalaisten peruspalveluiden takaamiseen."

Lisää voit lukea stä linkistä


 'Saatana saapui Osloon!' - EU:n rauhanpalkinto sai suomalaisilta raivoisat kommentoinnit

"EU tuhoaa systemaattisesti aluedemokratian elementtejä, joiden pitäisi olla kaiken demokratian perusta. Valta on virkamiehillä eikä "demokratiasta" puhuminen käy tässä yhteydessä edes huonosta pilasta. EU keskittää sekä taloudellista että poliittista valtaa voimakkaaseen valtakeskiöön ja kuristaa häikäilemättä köyhtyviä reunavaltioita. Sellaista mallia Hitlerkin tavoitteli. Rauhaa tällainen epädemokratia ei todellakaan edistä. Väkivaltaa kylläkin."
Heikki Sipilä
Toimitus
13.10.2012, www verkkomedia.org




lauantai 20. lokakuuta 2012

Hallitus ajaa kuntapolitiikkaa pyörremyrskyn tavoin


Uusia näkökulmia tarvitaan

Ranskassa on runsaasti yli 30 000 kuntaa. Niiden keskimääräinen asukas-
luku on noin 1600. Se on kymmenesosa Suomen n. 330 kunnan keski-
määräisestä asukasluvusta. Sveitsissä taas on n. 2600 kuntaa, vaikka maa 
on pinta-alaltaan vain 1/8 Suomen pinta-alasta.

Suomen hallitus ajaa kuntien määrän merkittävää vähentämistä. 
Perusteeksi esitetään, että suurissa kunnissa voidaan tuottaa paremmin 
ja tehokkaammin peruspalveluja. Kuten Sveitsin ja Ranskan esimerkit 
kertovat, kuntien määrällä ei tarvitse olla juurikaan tekemistä palvelujen 
tuottamisen kanssa. Kunnat voivat tuottaa palvelut yhdessä.

Suomen kuntien perusongelma on se, että peruspalvelujen tuottamiseen 
on liian vähän rahaa. Tuo ongelma ei korjaannu kuntaliitoksilla. Se kor-
jaantuu vain maan hallituksen ja eduskunnan päätöksillä, joilla kokonais-
tuotannosta ohjataan riittävä osuus kuntien palvelutuotantoon. Toki kyse 
on myös rahoitusjärjestelmästä. Rahan hallinnan tulee kuulua valtiolle. 
Itsenäinen lainsäädäntö ja oma raha ovat välttämättömiä, jotta voidaan 
harjoittaa itsenäistä talouspolitiikkaa.

Valtiovalta ajaa kuntapolitiikkaa pyörremyrskyn tavoin; suunta on 
hukassa ja toiminta aiheuttaa laajaa tuhoa. Toimivia rakenteita puretaan 
tarjoamatta tilalle mitään kestäviä ratkaisuja. Ikärakenne kunnissa ei saa 
olla hyvinvoinnin kompastuskivi. Tämän päivän valtiovallan keskittämis-
politiikka ei luo hyvinvoinnille tasa-arvoisia mahdollisuuksia. Tekeviä 
käsiä kyllä kunnissa löytyy, jos vaan valtiovalta myöntää verorahoja 
sinne missä niitä tarvitaan. Lääke siihen on Palvelurakenteen uudelleen 
arviointi koko Suomessa. Oikeudenmukainen valtiovallan vastuun-
ottaminen vero/työpolitiikassa ja alueellinen kehittäminen koko maassa; 
se johtaa oikeaan suuntaan. Silloin voi rakentaa kuntapolitiikkaa tasa-
arvon periaatteella ja ylläpitää palveluja sekä kehittää lähidemokratiaa 
kunnissa. Kansan verorahoja ulkomaille viemällä ei paranneta oman maan 
ja kuntien hyvinvointitilannetta. Valtiovallan pitää edustaa Suomen kansaa 
eikä olla EU: n sanelema kriisinukke.
Ei kuntien rajoja piirtämällä paranneta hyvinvointia!

Kuntaliitosten taustalla on nykyisen valtiojohdon toteuttama EU-
politiikka, joka tähtää julkisten palvelujen yhä suurempaan yksityistämiseen. Tämä yksityistäminen on torjuttava, koska se merkitsee kasvavaa eriarvoisuutta.
Suurkunta-ajattelu ja sen haaveet eivät kuulu minun arkipäivän tavoitteisiin. Uskon pieneen kuntaan ja niiden ihmisten mahdollisuuksiin kehittää itseään. Esimerkiksi Ylitorniossakin asioista ajatellaan samalla tavalla (Radio Perämeri, Jarno Tiihosen haastattelu v.42 - 2012). Suurkunnan virkamiesvaltaa tuhoaa lähidemokratian kehittymisen mahdollisuuksia. 

Terveydenhoitojärjestelmä vaatii uudistamista. Terveyskeskukset ja erikoissairaanhoito tulee saattaa yhden hallinnon alle. Kuntaliitoksia siihenkään ei tarvita. Kuntien yksi tärkeimpiä tehtäviä on toteuttaa kunnallista demokratiaa. Mitä vähemmän kuntia, sen huonommin ihmisen ääni kuuluu. Ylen vaalitentissä valtiovarainministeri ilmoitti kannattavansa sitovia kunnallisia kansanäänestyksiä. Nähtäväksi jää, oliko kyse äänten kalastelusta. Joka tapauksessa edustuksellisen demokratian rappio vaatii siirtymään suoraan demokratiaan.

Tulevaisuus, tämänhetkinen tilanne ja seuraavan sukupolvelle hyvinvoinnin rakentaminen koske meitä kaikkia. Anna ajatuksen lentää. Unelmat ja tulevaisuuden visiot, vie kehitystä eteenpäin. Toivon kaikkia kuntalaisia mukaan hyvinvoinnin puolesta. Positiivisin mielin, kunnioittamalla yksilöä, osoittamalla empatiaa ja rakkautta toista ihmistä kohtaan rakennamme yhdessä parempaa tulevaisuutta.   

Vaikuttamalla ja osallistumalla voimme olla ylpeitä itsenäisen kunnan puolesta, jota kutsutaan Keminmaaksi, eikä vaikkapa Kemi-Tornioksi. Sen tulevaisuudesta ja kehittämisen mahdollisuuksista minä olen kiinnostunut. Uskon, että yhteistyö nykyisten kuntien kesken pystyy nykyiset ongelmat ratkaisemaan, rajojen muuttaminen kynällä ja paperilla – tuskinpa vain.                                                            

Roland Berg
Valtuutettu, Keminmaa